maanantai 6. tammikuuta 2014

Suunnitelmia

Hip hei! Uusi vuosi ja uudet kujeet. Joulu takanapäin, joko saa alkaa odottelemaan kevättä? Talvikaan ei ole vielä kunnolla tullut, mutta silti kevät on jo pikkuisen lähempänä. Uuden vuoden lupauksia en aio tehdä. Muutama suunnitelma on kuitenkin ensi vuodelle. Ilmoittauduin heinäkuuksi estekurssille Suskun kanssa tai oikeastaan leirille. Susku pääsee pariksi yöksi uusiin maisemiin. Minä tulen sentään yöksi sieltä aina kotiin. Nyt jo toivon kovasti että matkat ja sen oleminen siellä sujuu kaikinpuolin hyvin. Susku kun osaa aina järjestää pientä ohjelmaa, joka ei aina ole todellakaan niin mukavaa. Kurssia ennen täytyy ostaa jostain kuitenkin oma traileri.
Suskun kanssa ollaan nyt käyty valmennuksessa läheisellä tallilla. Sitä haluan jatkaa mahdollisuuksien mukaan. Oiva-ponin haluan keväällä opettaan kärryjen eteen. Sitä ennen täytyy ostaa sille valjaat ja kärryt. Keväällä tai kesällä olisi suunnitelmissa alkaa rakentamaan kauan odotettua terassia meille. Maaliskuussa lähdetään viikon lomamatkalle Kanarialle, jossa vaan ollaan ja nautitaan koko poppoo. Tälläistä kaikenlaista suunnitelmaa sitä täällä päässä liikkuu. Myös työelämässä odottaan muutama uusi haaste tänä vuonna. Onnellista vuotta 2014 kaikille! Tehdään siitä hyvä vuosi!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Rauhaisaa joulua!

Nyt on aika unohtaa kiireet ja hössötykset. Nyt on aika vaan olla ja nauttia lähellä olevista ihmisistä ja eläimistä. Nyt on joulu ♥


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kohti stressitöntä joulua

Monta luukkua on saanut jo avata joulukalenterista. Joulu on jo tosi lähellä. Ehkä vähän liiankin lähellä. Eihän sitä meinaa ymmärtää kun ulkonakin näyttää ihan syksyltä. Lumesta ei tietoakaan. Tuntuu myös, että en ehkä saa kaikkea tehdyksi mitä joskus syksyllä suunnittelin tekeväni ennen joulua. Koskee lähinnä ikkunanpesua ja saunan puunausta. Jos nyt saisi edes jonkin näköisen joulusiivouksen tehtyä täällä kämpässä. Töitä olisi vielä parina päivänä ja jospas sitten ehtisi ennen aattoa siivota vähän paremmin. Olen kuitenkin päättänyt ottamatta stressiä mistään joulusiivouksista. Ehdin tekemään sen minkä ehdin. Uskon että onnistunkin siinä. Olla siis stressaavani turhasta. Sillä turhaahan se on. Mitä sillä loppujen lopuksi on merkitystä, jos ikkunoissa on pieniä sormenjälkiä tai koiran kuonosta on jäänyt märkä läiskä. Eikö se vaan kerro sitä että talossa on elämää. Ihania, touhukkaita lapsia ja koira.


Se on tärkeintä että saa viettää joulua rakkaitten kanssa, eikä se että ikkunat kiiltää. Tämänkin asian olen nyt vasta ihan viime aikoina jotenkin ymmärtänyt. Se on ehkä syynä siihen että en enää jaksa stressata tälläsistä asioista. Jatkuvasti sitä joutuu valitsemaan kyllä tekemisiään. Joka päivä melkein täytyy miettiä että leikinkö lasten kanssa illan vai lähdenkö ratsastamaan tai siivoanko. Tänään valitsin pelaamisen lasten kanssa. Esikoisen kanssa pelattiin laivan upotusta monta kierrosta. Oli kivaa ja itselle tulee hyvä mieli kun saanut antaa aikaansa lapselle. Eilen tehtiin piparkakkutalo. Pienetkin osallistuivat koristeluun. Einon mielestä hänen lempilelunsa, pikkuinen muumipeikko saisi muuttaa asumaan meidän tekemään taloon. Huomenna piparkakkutalkoot jatkuvat mamman luona. Siitä tulee hyvä ja jouluinen mieli.



perjantai 6. joulukuuta 2013

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tämä itsenäisyyspäivä on mennyt pitkälti töitä tehdessä, mutta nyt alkoi neljän päivän vapaat. Sehän sopii paremmin kuin hyvin. Luntakin tuli vihdoin tänne eteläänkin. Saa nähdä onko maa vielä valkoinen kun aamulla kurkkaa ulos ikkunasta. Olisipa vaan vihdoin ne kamalat kurakelit ohi ja vähän näyttäisi edes jouluisemmalta. Joulu on jo muuten aika lähellä. Työt ovat vähän haitanneet jouluvalmisteluja, mutta kyllä sentään jotain jo olen saanut aikaiseksi. Joulukortit on jo melkein valmiita, joulumyyjäisiin on leivottu, lahjoista yli puolet jo hankittuna. Kyllähän sitä siinä jo on! Päiväkodin joulujuhlissakin tuli jo haettua joulutunelmaa ja ensi viikolla on vuorossa esikoisen joulujuhlat. Minä kyllä niin nautin tästä ajasta. Ihanaa valmistella joulua ja odotella lasten kanssa suurta päivää. Pienet reilut kaksivuotiaani ei kyllä oikein vielä ymmärrä mitä tässä odotellaan. Tänään vasta tajusin että eivät he ole nähneet joulupukkiakaan tänä jouluna. Ehkä tarvitsee mennä käymään jossain tapahtumassa missä pukkikin vierailee. Ei tule sitten aattona niin järkytyksenä.
Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille! Oma maa mansikka ♥


lauantai 16. marraskuuta 2013

Kaamoksesta selviytymistä

Sain äidiltä eilen minun ja veljeni pari vanhaa pussilakanaa omilta lapsuusajoilta. Ihan aitoa retroa siis! Moni 80-luvun lapsi varmasti muistaa nämä. Nykyäänhän näitä kankaita on liikkeellä ompelijoilla, jotka sitten tekevät niistä usein esim. lasten vaatteita. Minä en raski kuitenkaan näitä uhrata mihinkään uusiokäyttöön. Pussilakanat ovat täysin puhtaita ja ehjiä. Väritkin säilyneet kivasti. En kuitenkaan aio kaapissa niitä pitää pölyttymässä, vaan aion pikimmiten ottaa ne omille lapsilleni käyttöön. Nämä olivat löytyneet sattumalta äidilta vaatekaapin perukoilta. Mieluisia yllätyksiä aina tällaiset.

Tänään oli lehdessä juttua kaamosväsymyksestä ja siitä kuinka yleistä se on, etenkin naisilla. En kyllä toisaalta ihmettele yhtään. Tuntuu että koko ajan on pimeää. Etenkin nyt se korostuu kun käy töissä. Aamulla saa lähteä pilkkopimeässä ajelemaan kohti työpaikkaa. Töistä kun pääsee, niin kohta on taas pimeää. Ei silti, minä en kyllä koe että tämä pimeys minun mielialaani vaikuttaisi. Tai ehkä en vaan myönnä sitä. Nyt minua ainakin piristää kynttilät ja kohta saa alkaa jo jouluvaloilla koristelemaan pihaa. Toiseksi saan voimaa tulevasta joulusta, pientä matkaakin ollaan suunniteltu alkuvuodeksi. Yritän siis positiivisella asenteella ja kaikilla mukavilla suunnitelmilla voittaa tämän kaamoksen ja pimeyden. Tänäänkin sytytin ulkolyhtyyn kynttilän viikonlopun kunniaksi.



sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isi ♥

Tänään ollaan juhlittu isejä. Lapset olivat tietysti perinteisesti askarrelleet kukin oman korttinsa. Ihanaa kun kaksosetkin olivat päiväkodissa tehneet omin pikku kätösin hellyttävät kortit meidän iskälle. Päivällä käytiin syömässä ja illalla olisi tarkoitus vielä viettää leffailtaa esikoisen toiveesta.

Omaa iskääkin kävin moikkaamassa pikaisesti. Erilainen isänpäivä tämä jotenkin kuitenkin nyt oli minulle. Vähän sellainen surullinenkin. Oma isäni sairastaa parantumatonta neurologista sairautta, joka on jo valitettavasti edennyt aika pitkälle. Nyt viimeisen viikon aikana hänen kuntonsa on jotenkin romahtanut täysin. Kävely alkaa olla vaikeaa, pääkin ei enää toimi ihan niikuin pitäisi. Ottaen huomioon, että kesällä olimme vielä Turun saaristossa isän kanssa pyöräretkellä, jossa siis pyöräiltiin kymmeniä kilometrejä. Nyt tuntuu että kaikki voima on isästäni poissa. Jotenkin tuntuu että hän on vähän kuin eri ihminen. Tänään kun häntä katselin niin tuntuu että isä on vanhentunutkin ainakin kymmenen vuotta. Isäni on aina ollut rauhallinen, joskin jääräpää kuitenkin. Nyt hän on ollut kuluneen viikon aikana toisinaan sekava, levoton ja jopa agressiivinenkin. Luulisi että jo työni puolesta olisi helppo ymmärtää tälläistä sairautta. Pakko kuitenkin myöntää että kun omalle kohdalle sattuu, niin ei ole mukavaa katsoa vierestä kun oma isä taistelee sairautta vastaan. Toivotaan nyt kuitenkin että tilanne tästä vielä muuttuu parempaan suuntaan. Isä on ilmeisesti menossa sairaalaan neurologiselle osastolle vähäksi aikaa, jossa yritetään kartoittaa tilannetta ja saada lääkityksellä isää parempaan kuntoon. Olisi mukavaa jos isä saisi takaisin liikuntakyvyn tai edes muistin. Nyt tuntuu että häneltä on viety pienessä ajassa molemmat.
Vähän surullisten ajatusten saattelemana toivotan kuitenkin kaikille iseille oikein ihanaa isänpäivän jatkoa!
Yhden ystävän facebook-päivitystä lainaten " Isän turva on lapsen tarpeista voimakkain"

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Marraskuu

Olipas se lokakuu. Voisi sanoa että onneksi on marraskuu. Viime kuuhun mahtui hevosonnettomuuksia, työhön paluuta, juhlintaa ystävien kanssa, vauvakutsua. Varsin tapahtumarikas kuukausi siis takana. Nyt salaa odottelen ihan vähän jo joulua. Olen jo hankkinut lapsille kaksi joulukalenteriakin. Eilen aloin jo hiukan suunnittelemaan tulevia joulukortteja. Se on aina mukavaa etsiä erilaisia ideoita ja malleja itsetehdyistä korteista. Siinä sitten yrittää suunnitella oman näköistä korttia. Minä en ole mikään askartelu- ihminen. En todellakaan. Silti olen päättänyt että joulukortit haluan askarrella itse joka vuosi. Eihän niiden tarvitse ihmeellisiä olla, kun voittaa jo valmiit kaupan kortit mennen tullen. En halua alkaa hössöttämään vielä mitenkään joulusta, mutta se ajatus lämmittää, että joulu on jo oikeasti aika lähellä. Pakkaset ja lumikin olisi jo tervetulleita. Muuten ei niin väliä, mutta meillä on kaikki paikat ihan kuran peitossa. Uskon että hevoset myös toivoo jo pakkasia. Nyt ne seisoo savisessa tarhassa päivästä toiseen. Omat kengätkin on aina ihan saviset ja sitten sitä savea on kohta sisälläkin.
Elämä on muuttunut vähän kiireisemmäksi kun aloitin työt. Se nyt oli arvattavissakin, mutta silti tuntuu että pää on välillä pyörällä kun yrittää saada tätä arkea rullaamaan. Täälläkään en näytä ehtivän käymään niin usein kuin haluaisin. Sen oman ajan löytäminen ratsasteluun ja koiran kanssa lenkkeilyyn tuntuu nyt usein olevan vaikeaa. Töiden jälkeen illat ovat niin lyhyet, että aikaa ei tahdo jäädä yhtään ylimääräistä. Ja sitten kello on jo niin paljon että täytyy mennä nukkumaan.
Tänään onnistuin kuitenkin tekemään itselleni kiireettömän aamun. Rauhaisa aamupala perheen kanssa. Tai esikoinen ei ollut paikalla. Hän on partioleirillä. Lasten kanssa puuhastelua ja lehden lukua. Aamupalan jälkeen lähdin maastolenkille Suskun kanssa. Se on vaan niin parasta mitä voi olla.